Kehollinen uudelleenoppiminen pois kivusta

Käykö sinulle joskus niin, että juuri herätessäsi nappaat unesta jotain mukaan? Se kun olet juuri unitilan ja valvetilan välimailla ja jokin kiinnittää huomiosi, tuntuu tärkeältä, hassulta tai muuten erityiseltä?


Mä nappasin toissapäivänä unesta mukaan *suuren viisauden*. Unessa se näyttäytyi niin, että luin lauseen kirjasta. Olin juuri herännyt/heräämässä ja tuntuma oli se, että täytyy oikeasti napata ajatusta nopeasti hännästä kiinni, ennen kuin se livahtaa pois. Ja se oli tämä:


Tilanne ei laita sinua miettimään vastausta vaan kysymystä.


Ja mieleen tuli muutamiakin hetkiä elämässä, joissa olen pähkäillyt (ja pähkäillyt ja pähkäillyt) mikä olisi oikea ratkaisu…kunnes olen jossain kohtaa havahtunut kysymään itseltäni: niin mistä tässä oikeasti on kyse? Pinnalla saattaa olla jokin konkretia, joka tuntuu vaativan vastausta (kyllä/ei?!?) – mutta mitä siellä pohjalla on?


Tämä on verrattavissa myös moniin kroonisiin kipuihin/tiloihin. Pinnalla on jokin ongelma (hermopinne! selkäkipu! jäätynyt olkapää!), johon saatetaan hakea kyllä/ei vastausta (leikataanko?/lääkitäänkö?/siedetäänkö vaan?). Viisainta ja kauskantoisinta olisi kuitenkin tarkastella systeemiä kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mistä tässä oikeastaan on kyse?


Esim. Thomas Hanna, jonka lähtökohta on somaattinen, kuvaa asiakkaidensa erilaisia epätasapainotiloja, joihin liittyy usein kroonista tiedostamatonta lihasjännitystä. Niille oli yhteistä SMA – sensory-motor amnesia. Jotkin yhteydet hermoston ja sensorimotorisen järjestelmän (lihakset ja miten ne saadaan liikkeelle) välillä ovat sumentuneet, epätarkentuneet. Pinnalla saattaa näkyä fyysistä väsymystä ja kipua paikassa x – pohjimmiltaan kyse on tiedonkulullisesta virheestä paikassa y. Yhteys on ”unohtunut” ja keho kompensoi parhaaksi katsomallaan tavalla. Hyvät uutiset? Unohdettu voidaan uudelleenoppia. Se vain vaatii kyseisen henkilön (”potilaan”) aktiivista osallistumista. Ei ulkopäin suoritettua toimenpidettä vaan sisältä käsin aistittua kehollista uudelleenoppimista. Kuinka monet vaivat on todettu rakenteellisiksi, kun oikeasti kyse on toiminnallisesta häiriöstä! Tämä on meidän (monella tapaa upean!) rakenteeseen keskittyvän lääketieteen sudenkuoppia.



Tämä kehollinen uudelleenoppiminen kiehtoo minua omalla kohdalla ja motivoi myös ohjaajana. Myös Nia on somaattinen laji, menemme aistimus edellä. Ja minulla ohjaajana on tavoitteissani tunnilla kävijän kehotuntemuksen parantuminen (kylläkin myös se, että hän saa nautinnollisen liikuntahetken tässä ja nyt!!) Vähitellen piuhojen yhteydet kirkastuvat, vahvistuvat. Keho on systeemi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja hermosto kannattaa pitää skarppina. Somaattiset lajit ovat tässä huippuja. Hakeudu siis lajien/ohjaajien pariin, jotka kehottavat sinua aistimaan ei vain toistamaan…


Ja jos huomaat jonkin pinttyneen kysymyksen/ilmiön/oireen, joka tuntuu vaativan selkeää ratkaisua, ennen päätöstä on hyvä tarkastella sitä pohjalla olevaa. Kaikkea sitä, mikä on kysymyksen ilmoille saanut...


Ps. Thomas Hannan opeista myös tässä tekstissä: Tietoinen liike ja voima

©2020 by Hanna Uusiprosi. Proudly created with Wix.com

Main photo: Sari Kettunen. Other photos: source mentioned where appropriate.