Palautuminen: entä jos kaventaisitkin kontrastia?

**Kirjoitin tämän tekstin syksyllä 2020. Nyt talvella 2024 osallistun PalautumiskouluPRO:n palautumisohjaajakoulutukseen, joten aihe on minulle hyvin ajankohtainen. Pohdinkin koulutuksen alkaessa sitä, miten "palautumisvalmennukset" jne. jotenkin särähtivät korvaani muutama vuosi sitten. Voin edelleen allekirjoittaa alla olevan tekstin....JA samalla tunnistan myös itsessäni tarpeen tietoiselle palautumiselle, siitä itseni muistuttamiselle. Ja näen sille olevan paljon tarvetta myös ympärilläni. Mutta - katsotaanpa alkuun tuo ajatus kontrastin kaventamisesta.

Viime aikoina** palautuminen on saanut paljon huomiota hyvinvointikeskustelussa. Syömisessä on trendejä, hyvinvoinnissa on trendejä ja nyt palautumista korostetaan isosti. Se on hyvä! Kaikenlaiset ”ota rennommin” viestit ovat kulttuuriimme tervetulleita! Ja luulen, että laajempi huomio on saanut varsin monen tarkastelemaan palautumista omalla kohdalla: saako se riittävästi aikaa? Olen kuitenkin miettinyt myös, että miksi korvaani jotenkin särähtää tämä palautumisen yhtäkkinen korostaminen. Miksi en ihan täysin pysty komppaamaan sen saamaa huomiota?

Päädyin näihin kahteen kysymykseen, jotka on mielestäni hyvä pitää mukana palautumiskeskustelussa:

1) Mistä palaudun? Palautumisella haetaan jonkinlaista muutosta. Palaamme…niin, mihin? Hyvinvointiin? Mikä on se tila, mistä palaudut? Millaisia ovat olleet ne kuorimittavuustekijät, jotka aiheuttavat tarpeen palautua? Näitä on hyvä havainnoida ja sanoittaa konkreettisesti.

Samoin kuin useissa rentoutustekniikoissa tullaan ensin tietoiseksi kehossa olevista jännitteistä, jotta voidaan tunnistaa ja luoda rentous, tarkkaile ja sanoita millaisia jännitteitä elät päivissäsi.

2) Voisitko alkaakin kaventaa kontrastia näiden kahden tilan välillä? Voitko tuoda sinne erityisen kuormittavan ajan puolelle sellaisia muutoksia, jotka tekevät kokonaisuudesta terveempää? Toisin sanoen: tee muutoksia (myös) sinne osastolle, joka aiheuttaa tarpeen palautua.

Kuva: Unsplash / Kinga Cichewicz

Toistan vielä, palautumisen merkittävyyden korostaminen on todella tervetullutta. Kuitenkaan ei ole hyvä ravita sellaista ajattelumallia, että kunhan vain palaudut, kaikki ne epäterveet tavat siellä kuormittavalla puolella ovat ok. Oikeastihan meillä ei ole työaikaa ja vapaa-aikaa, on vain elämää. Elimistömme elää koko ajan kaikkea kokonaisuutena. Aktiivisuus ja lepo vuorottelevat elämässä ja kumpi tahansa liiallisena voi olla systeemille kuormittavuustekijä.

Jos koet, että arkesi on hyvin kuormittavaa, vaikkapa tunnin tietoisen palautumisen mukaan ottaminen on erinomainen hyvinvointiteko.

Joten...millaisia keinoja sinulla on palautua?