Hyvinvoiva, terve keho saa nautintoa arkisista hetkistä jatkuvasti. Ei tarvita mitään ekstraspesiaalia, vain yhteyttä ympäristöön ja meneillään olevaan. No sitten toinen puoli on se, että me ollaan aika paljon "päissämme". Ja jos etääntyy arjen kehollisista nautinnoista (esim. auringon tuntu kasvoilla, ihana tuoksu tai nurmikko jalkojen alla...), niin helposti etääntyessään harhautuu hakemaan sitä elämän nautinnollisuutta jostain kauempaa, jostain kompleksisemmasta...mitä nyt ajatellaan kuuluvan nautinnolliseen elämään.
Ja jos sulla ei ole itsellä tästä ideoita, niin voit olla varma, että niitä kyllä tarjoillaan monesta suunnasta. Nimittäin "tyytymätön ihminen on erittäin hyvä asiakas" (Kolumni Jani Halme). Aika hauskasti Halme kuvaa sitä, miten elämä kokonaisuutena on helposti liikkuvan maalin jahtaamista. Kaikki on vaan välivaihetta sitä seuraavaa varsinaista juttua kohti mennessä. Tavallaanhan tyytymättömyys on myös hyvä juttu siinä mielessä, että se saa meidät menemään kohti asioita. Jonkin asian tavoittelu on motivoivaa. Itse ainakin nautin siitä ja se on tärkeä osa elämää, että voi oppia. Ehkä kyseessä on pieni mutta merkittävä vivahde-ero siinä, nauttiiko itse prosessista vai onko prosessi sietämistä ennen sitä xx-saavuttamista. Onko toiminta palkitsevaa vai kestetäänkö se, koska tuleva palkinto.
Keho haluaa kokea miellyttävyyttä, nautintoa. Tässä hetkessä, ei ensi viikolla. Kuitenkin meillä on nykyisessä valtakulttuurissa muotoutunut melko ristiriitainen suhde nauttimiseen. Sitä pidetään enemmän sellaisena "sitten kun -luksuksena", vähemmän tärkeänä ja vähemmän vakavasti otettavana toimintana. Järkevä ja vastuuntuntoinen ihminen ymmärtää, että eihän tämä elämä voi nautiskelua olla. On tärkeämpiä asioita.
Me ollaan nykyisin enemmän ego-orientoituneita kuin keho-orientoituneita. Ja jännä ristiriita: egon ohjaamin tavoittein pyritään saavuttamaan nautinnollista elämää (liikkuva maali) ja samalla jätetään paitsioon kehollinen nautinto (eihän sille ole aikaa), vaikka se olisi juuri se, mikä meille fyysisenä olentona toisi nautinnollista elämää tässä ja nyt. Ja kuitenkin tässä ja nyt me luodaan meidän todellisuutta, meidän kokemusta tässä elämässä.
Lisäksi me yhdistetään helposti nautinto joihinkin tiettyihin aktiviteetteihin: ruoka, lepo, erilaiset viihdykkeet jne. Mutta oleellinen pointti: mikään toiminta ei itsessään tuo nautintoa, vaan meidän kokemus siitä on nautinnollinen tai ei. Esim. työnteko voi olla varsin nautinnollista tai varsin epämiellyttävää. Ateriasta voi nautiskella tai sen voi päästellä juuri makuja tiedostamatta. Keskustelu toisen ihmisen kanssa voi olla fyysistä nautintoa tuottavaa tai ei. Kyse on yhdistelmästä: ulkoiset olosuhteet ja kokemuksemme siitä. Ja omaa kokemustaan voi muuttaa tietoisuustaidoilla eli huomion tuomisella.
Kuva: Sharon McCutcheon / Unsplash
Nautintoa voi alkaa tarjoilla itselleen lisää päivittäisissä toiminnoissa. Nautinto ei ole "järkevältä" toiminnalta pois. Sen ei tarvitse olla jotain, jolla palkitaan itseä sitten kun. Nautinnon aistimukset voi ottaa mukaan mihin tahansa tekemiseen. Fyysinen keho pitää nautinnosta, pyrkimys on pois epämiellyttävyydestä. Pidä fyysinen keho tyytyväisenä ja jää seurailemaan miten se vaikuttaa muuhun olemukseen. Ehkä tyytymättömyys vähenee ja ehkä huomaat, että et kaipaa niin paljoa ulkoisia viihdykkeitä, niitä tuotteita. Jotain, josta saisi jotain irti.
Nautinnollista päivän jatkoa sulle!
Comentários