Liikkumisen ilo on sitä, että lähestyt juuri sitä liikuntahetkeä nautinnon näkökulmasta.
Esimerkiksi ryhmäliikuntatunnilla liikkumisen ilo ei tarkoita sitä, että koko tunti on vietettävä hymyillen. Tai että jos ei hymyilytä niin jotain on pielessä. Liikkumisen ilo ei myöskään ole jotain, jonka ohjaaja sulle nätisti tarjoilee. Tai jotain, jota kohti menet ja sitten joku päivä - bang - nyt se on hallussa. Se on vähän kuin rakkauskin. Elät sitä itsestä käsin, koko ajan, enemmän tai vähemmän.
Kuva: Konstantin Planinski / Unsplash
Liikkumisen ilo kunnon kohottajana
Musta tuntuu, että moni ajattelee, että jos esim. jokin liikuntalaji korostaa liikkumisen iloa, niin se tarkoittaa sitä, että osallistujat vaan löysäilee, eikä fyysisen kunnon parantamiselle ole mitään mahiksia. Vaan ei. Parhautta (!) on juuri se, että esim. yhden Nia-tunnin aikana liikkumisen iloa voi kuulostella minimaalisen pienessä liikkeessä, sykettä nostattavassa liikkeessä, räjähtävässä iskussa, pehmeästi maalailevassa liikekielessä...jne.. Ja hei - kunto paranee siinä sivussa mukavana sivuseurauksena!
Ja koska mukana on vahva nautinnon tunne, itseään ei tarvitse "käskyttää" seuraavalle kerralle, vaan sinne hakeutuu mielellään. Kuten eräs Nia-kurssilainen antoi palautetta: "En olisi halunnut jättää yhtäkään kertaa väliin!".
The Joy of Movement is the secret of fitness*. Stop exercising, start moving. Follow the pleasure principle: If it feels good, do it; if it doesn't, stop. (Nia Technique)
* fitness-sana liitetään suomen kielessä nykyisin mielestäni enimmäkseen kehon muokkaukseen kohti jotain ideaalia ulkomuotoa, tässä ei tarkoiteta sitä, vaan ns. hyvässä kunnossa olemista.
Liikkumisen ilo eri tunnetiloissa
Ja mietipä mikä mahdollisuuksien maailma avautuu, kun tämä tulee arkeen mukaan! Siitä voisi kirjoittaa pidempäänkin....mutta otetaan esimerkiksi vaikka yksi taannoinen kokemus omasta elämästäni. Oli suru puserossa. Tai puseron alla, sydämessä. Sen olen jo oppinut, että vahvan tunnetilan ollessa päällä tekee hyvää liikkua, lähteä vaikka ulos kävelylle tai tanssia. Niin tein nyt. Ja kun liikkeelläni annoin vaan lisää ja lisää tilaa sille surulle puserossa...niin jossain kohdin oli sellainen hetki, että tavallaan suru ja ilo olivat yhtä aikaa läsnä. Löysin liikkeen ilon myös surun keskellä. Sillä oli tilannetta helpottava, solmua avaava vaikutus...ja miten voimauttavaa on se, että voi konkreettisesti ja nopeasti helpottaa omaa oloaan.
Siihen liittyy myös jonkinlainen jännä yhteistyön ja intiimiyden tunne oman itsen kanssa. (vrt. en kyllä tajua itseäni -tyyppiset ajatukset). Pidän opittua taitoa suunnattoman arvokkaana asiana omassa elämässäni. Aina saatavilla, aina läsnä, maksutta...
Tässä uuteen viikkoon ehdotus:
Tee tilaa ilolle. Liikkumisen ilo, aistimisen ilo, hymyilemisen ilo, yhteyden ilo, ulos- ja sisäänhengityksen ilo, oman sisäisen totuutesi ilo...
Mitä muuta? Mikä tuo sinulle iloa?
Tai vielä parempi - miten voit kutsua ilon mihin tahansa mitä teet...?
Kuva: Nia Technique www.nianow.com